Facebook ja teekuppi

Ah Facebook. Rakkain inhokki sosiaalinenmediani.

Miksi rakas? Koska miten voisinkaan elää ilman sitä. Siellä on vuokraheppani kuukausittaiset päivänvarauslistat ja menoraportit, koulumme ympäristötiimin kovin epäaktiivinen ryhmä ja kaverituttuja joihin ei muuten tule törmättyä kuin kyseisen median seinällä.

Miksi inhokki? Koska en tiedä kuka kaikista kaveripyynnön lähettäjistä nyt onkaan Facebook ystävyyteni arvoinen. En minä paljoa Facebook ystävältäni vaadi. Tilapäivityksiä tai kuvia ei tarvi tippua kuin sieniä sateella. Jos jotain jännittävää tapahtuu ystäväni elämässä, toivon kuulevani siitä jotenkin muuten kuin Facebookin kautta. Enkä minä halua ketään puolituttuja tai kaverin kaverin kavereita Facebook ystävikseni, eiväthän he tunne minua! Eikä minua nyt Facebookin kautta tule kukaan tuntemaankaan, en minä sen chattiä ole pitänyt päällä miesmuistiin. Ei minuun voi tutustua Facebookin kautta, se antaa minusta aivan väärän kuvan. Enkä minä kyllä haluakkaan että kukaan tutustuu minuun Facebookin kautta.

Kuitenkaan Facebook kaverit eivät ole mielestäni se kamalin tai mieltäpainavin asia siellä. Kamalin asia on se mitä jotkut Facebook kaverini haluavat jakaa siellä kanssani. Ei kiitos, ei minua kiinnosta Facebookin sovellukset. Minulla on toimiva pasianssi koneellani. Ja mitä ihmettä, miksi kukaan haluaisi jakaa tuon kuvan minusta! Parempi vain poistaa merkintä. Pysyn mieluiten mahdollisimman anonyyminä muulle maailmalle. Kaverini kyllä saavat nähdä senkin rajallisen kuvamateriaalin mitä minusta on, mutta ei koko maailman tarvitse olla mahdollinen näkemään kuvia minusta tai poimimaan tietojani netistä. Kiitos ei. En minä muuallakaan sosiaalisessa mediassa kuuluttele kotikaupunkiani tai syntymäpäivääni koko maailmalle.

Teekuppi
Jotkin lukijat (joita blogilla ehkä tulee olemaan?) jotka eivät ehkä tunne minua oikeasta elämästä voivat ihmetellä blogin nimeä. Ja miksipä ei. Mutta nimi on oikeastaan merkityksellinen, ainakin minulle. Kaikki kuppini ovat teekuppeja, en omista ainuttakaan kahvikuppia, ja miksipä omistaisin, en minä juo kahvia. Tee on minun juomani. En ole mikään tee-intoilija, minä vain pidän siitä ja satun juomaan sitä päivästä riippuen muutamasta kupista muutamaan litraan. Normaalisti teekannussa porisee Twiningsin Earl Greytä, olenhan juonut sitä kakarasta asti. Minua ei saa kiinnostumaan siitä onko vesi oikean lämpöistä juuri tälle teelle, mutta kyllä irtoteellä ja pussiteellä on eroa. En voi sanoa kirjoittavani tätä merkintää teekuppi kädessä tai edes pöydällä odottamassa, sillä tuhosin keittämäni iltateen jo noin 45 minuuttia sitten. Mutta kyllä minun elämäni pyörii teekupin äärellä.

Kirjoittajan huomautus: merkintä on kirjoitettu 4.10 joskus kello 23 aikoihin loppuun, mutta pääsin jättää oikolukemisen seuraavalle päivälle.